Perjantai alkoi harmaana ja sateisena. Pääsin sentään töihin kuivana ja rupes kovemmin satamaan, kun olin perillä. Frederikke ei ollut töissä silloin, koska hänellä oli viettämättä vapaapäiviä. Tein siis Mortenin kanssa hommia. Ensin meillä oli katsastustarkastus Suzukiin ja putsattiin etujarrut myös samasta autosta. Sitten vaihdettiin Mortenin vaimon autoon renkaat ja tehtiin huolto toiseen Suzukiin.
Ennen kymmenen taukoa minulta tultiin kysymään, että haluanko kakkua. Ihmettelin ku kesken töitten tultiin kysymään moista ja sain selville, että he saavat joka perjantai firman piikkiin jotkin leivonnaiset kahville. En tiennyt täkäläisiä leivonnaisia varsinkaan nimeltä, niin minulle googletettiin kuvat niistä ja sain siten valita omani. Otin leivonnaisen, joka on nimeltään trøfler tanskaksi. Se oli kyllä hyvää, mutta se tehdään vissiin johonkin likööriin, niin oli aika makea ja ei niinkään minun makuuni. Morten opasti sitten, millainen kannattaa ottaa seuraavalla kerralla.
Loppupäivä asennettiin uuteen Mazdaan vetokoukkua ja ei ollutkaan niin yksinkertainen, kuin Suzukissa se on. Piti pujotella johtoja listojen alle menemään takaa akulle ja tinattiin muutamia johtoja yhteen. Vähän aikaa myös tehtiin Mazdaa valmiiksi koeajolle eli pestiin lasit ja poistettiin vanteista muovit ja laitettii niihin keskiöt, lisättiin rekisterikilvet ja laitettiin tankkiin hieman bensaa. Morten jäi tekemään sitä valmiiksi, kun minun oli jo aika lähteä asuntolalle, koska perjantaisin siellä päästään jo puoli neljä.
Viikonloppuna katsoin lauantaina aamulla formuloiden aika-ajot ja raahauduin kauppaan. Meinasi hermo mennä, kun kamalasti väkeä ja käytävät on ahtaat ja kaikki vaan töni toisiaan. Kassajonotki yltää hyllyille asti, ettei sieltäkään mahdu mitään hakemaan. Olen kyllä siis erittäin tyytyväinen siihen, miten suomessa sentään asiat toimii isoissa marketeissa. Ei toi Føtex mikään pieni kauppa ole.
Loppupäivän vaan laiskottelin ja sunnuntai meni samoissa tunnelmissa formulakisojen kanssa.

Den Jyske Hingst keskustassa