Olen 18-vuotias autoalan opiskelija. Päätin jo ensimmäisellä vuodella, että lähden ulkomaille työssäoppimaan, kun siihen mahdollisuus on. Kävin Going Abroad-kurssin ja alkoihan se siinä tuntumaan jännältä. Mutta sitten kun sain tietää mihin maahan olen lähdössä, niin alkoi tuntumaan vielä hurjemmalta.

Ja tässä sitä ollaan: Tanskan Randersissa Janin kanssa vailla ensimmäistä työpäivää. Lennot meni hyvin. Tultiin Finnairilla Osloon ja sitä kautta British Airwaysillä Århusiin. British Airways oli pieni kone ja tuntuikin hieman hassulta verrattuna Finnairin koneeseen. Ruokana kaksi kylmää lihapullaa ja perunoita. Pikasyömäri sai myös olla, kun lautanen vietiin nenän alta kekseineen päivineen. Saavuttiin Århusiin kahdeksalta illalla.

Meitä oltiin Århusissa vastassa ja saatiin matkalaukutkin ilman mutkia mukaan. Randersiin matkaa oli suunnilleen 60km. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni peltojen määrään ja siihen, kuinka vanhan näköinen arkkitehtuuri täällä on. Suurin osa taloista on kauniita tiilitaloja eikä korkeita rakennuksia juurikaan ole. 

Yö tuli sentään nukuttua ja aamulla heräsi juuri sopivasti kahdeksaksi siihen, että päästään puhumaan Jakobin kanssa nettiyhteyksistä ja pyykinpesusta. Saatiin salasanat wifiin ja yhdeksältä tuli Bjarne hakemaan meidät, jotta tutustuttaisiin hieman paikkoihin. Hän vei meidät Tradiumille eli ammattikoululle katselemaan. Auto-osastolla oli monta nosturia. Varmaan melkein 20. Täällä asentajilla koulutus kestää noin neljä vuotta. Ensimmäisen puolen vuoden aikana käydään läpi perusasiat ja sitten heidät laitetaa jo työssäoppimaan melkeeinpä 6 viikoksi ja sitten he tulevat taas samaksi ajaksi koululle jne. Eivätkä he saa tehdä asiakastöitä, koska paikalliset korjaamot ottavat sen uhkana.

Sitten Bjarne ajelutti meitä Renaultin täyssähköautolla, joka on Tradiumin omistuksessa. Pyörittiin koululla vähän enemmän ja sitten käytiin työpaikoilla moikkaamassa. Omalla työpaikallani Houlberg & Wittrupissa minua ohjaa naisasentaja, joten saa uutta näkökulmaa siitä miten hän esimerkiksi pärjää työssä miesvaltaisella alalla.

Bjarne vei meidät myös Randersin jalkapallostadionille pyörimään ja olihan se hieno paikka, kun ei ennen ole sellaisessa käynyt. Tämän jälkeen haettiin polkupyörät, joilla sitten poljettiin keskustasta takaisin asuntolalle. 

Loppupäivän sai pyöriä, miten halusi eli käytiin ostamassa jotain, mitä vielä tarvitsi. Erittäin kaunis paikka mielestäni. Täällä kevät on jo edempänä!