Perjantaina oli Frederikellä vapaapäivä ja Mortenin lapsi oli kipeenä, että hänen täytyi jäädä kotiin. Tein siis Timin kanssa hommia ja vaihtelin renkaita viereisellä nosturilla. Vaihdettiin yhteen Suzukiin etujarrulevyt- ja palat. Sitten se piti viedä katsastukseen ja Tim näytti, että siinä matkan varrella on Elviksen kodista tehty kopio ja sen yhteydessä on ymmärtääkseni ravintolakin. Katsastuksesta tultuamme hän näytti myös, missä on ostoskeskus, mutta en sitten tiedä minkälaisia kauppoja siellä on ja se on nii syrjässä, että sinne minä pääsisin vain bussilla.
Töissä oli hirveen tyhjän näköstä, ku melkein puolet asentajista jossain. Jotkut lähtivät myös aikaisemmin ja loppupäivästä ei ollut enään hommia.

Torstaina olikin pelkkiä huoltoja ja firman Suzukiin vaihdettiin etujarrupalat-ja levyt. Piti saada auto katsastuksesta läpi ja menikin ihan heittämällä. Täällä ne ei katso jousitusta ollenkaan, mutta muuten katsastus onkin samanlainen.
Ajoin esnimmäistä kertaa täällä ja oli ihan kamalaa. Kaikki pahtaa kovaa vauhtia menemää ja tulevat perseeseen kiinni ja kun pitkästä aikaa manuaalilla ajaa, niin tuntui jokseenkin hassulta. Mutta ei ole mikään nautinto ajaa täällä, kun kamalasti koko ajan kaikkea ympärillä ja niin paljon pyöräilijöitä, niin pitää olla ekstravarovainen, kun pyöräilijöitten ajokaista menee ihan autojen ajokaistan vieressä. Toisaalta olen ajanu aina niin metsässä, että ainoa, mitä täytyy varoa on peurat. Mutta ainahan se on jännää ajaa vieraassa maassa.

 Hirveän kylmä ja pelkää tulevansa kipeeksi, kun kastuukin vesisateen takia. Frederikke haki minut aamulla täältä asuntolalta ja mentiin yhdessä töihin. Työpaikalle päästyäni näytti hieman tyhjältä parkkipaikalla. Ei siis ollut niin hyvin töitä, kuin muina päivinä. Pari renkaanvaihtoa ja yksi huolto, etsittiin ruostetta ja naarmuja Mazdasta ja vaihdoin eteen levyt ja palat. Vanhat levyt niin kovaa kiinni, että joutui rälläkällä pilkkomaan niitä. Lopuksi autoin Frederikkeä vaihtamaan termostaatin.

Tänään oli kamalan kylmä aamulla ja meinasi sataa vettä, mutta pääsin onneksi kuivana töihin. Päivä aloitettiin Mazdan huollolla ja renkaittenvaihdolla. Myöhemmin myös Suzukeja. Viimeisimpään piti tehdä katsastustarkastus ja vaihtaa etujarrupalat -ja levyt. Myös vaihteistoöljyt vaihdettiin ja jäähdytysnesteet. Sitten me vietiin se katsastukseen ja pääsi helposti läpi.
Frederikke oli niin mukava, että tarjosi kyytiä takaisin asuntolalle, kun satoi niin kovasti. Kun kerran tarjottiin kyyti, niin otin tarjouksen mielelläni vastaan. Pyörällä saattaa päästä samaan aikaan tuon matkan, kuin autolla. Autolla kun menee, niin joutuu koko ajan pysähdellä liikennevaloissa. Ruuhkat eivät helpota asiaa.

Viikonloppu oli perus chillailua. Ei oikein jaksanu tehdä mitään. Hyvä, että kauppaan jaksoi raahautua.
Maanantai oli täynnä huoltoja ja loppupäivästä loppui hommatkin kesken. Suurimmaksi osaksi Mazdoihin ja yksi Suzuki oli myös. Vaihdettiin yhteen myös jarrupalat.
Tullaan hyvin toimeen Frederikken kanssa. Hänen kanssaan on hauska jutella ja Morten kertoo hauskimmat jutut, mitä hänelle on käynyt.
Bjarne oli hommannut meille liput jalkapallomatsiin ja oltiin sitä katsomassa Janin kanssa loppuillasta. Olihan se kivaa ku ei ole ennen ollut sellaista katsomassa. Paikalla oli noin 4000 katsojaa. Kylmä tuuli kävi koko ajan, joten olisi pitänyt pukea enemmän päälle. Ratkaisua ei meinannut tulla ja lähdettiinkin Janin kanssa jo aikasemmin pois, ettei jäädä jalkoihin ja alkoi olla niin kylmä, ettei sitä sietänyt.

Keskiviikkona oli Suzukeihin huoltoja ja renkaanvaihtoa. Aloiteltiin myös vetokoukun asennusta. Mortenilla oli synttärit silloin, joten lauloin hänelle suomeksi onnittelulaulun. Käänsin sen myös englanniksi, jottei jää oloa, että mitähän lie likka lauloi.
Torstaina jatkettiin vetokoukun asennusta ja sitten olikin perus renkaanvaihtoa ja huoltoja. Päivän viimeisen huollon ohessa vaihdettii etupalat- ja levyt ja taakse iskari. Perjantai onkin nyt vapaa, koska on suuri rukouspäivä, jota juhlitaan Tanskassa neljäntenä perjantaina pääsiäisen jälkeen.

Tänään oli kamalan tuulinen päivä. Melkeinpä 10m/s. Ja tottakai oli meno-ja paluumatkalla vastatuuli. Tehtiin huoltoja pari ja vaihdettiin sisempi raidetanko ja vietiin se katsastukseen. Sitten vasta säädettiin sen ohjauskulmat. Vaihdoin myös dieselsuodattimen. Mahtui päivään myös renkaanvaihtoa. Suzukiin vaihdettiin takakontin oven kahva.
Bjarne kävi myös kattelemassa, että miten on sujunut. Ja Morten mainitsi eilen, että he voivat pestä haalarini siellä, joten minun ei tarvitse viedä niitä edestakaisin. Ja on kamalaa, kun muut luulee, että nimeni on Hyria, koska haalareissa lukee vaan niin. Frederikke monta kertaa joutunut oikaista, että se on koulun nimi ja oikea nimeni on Mindy.

Perus maanantai. Oli kamalan tuulista aamulla ja se ei tehnyt työmatkasta yhtään helpompaa. Minne suuntaan menetkin, niin aina vastatuuli. Ensiksi näytti siltä, että olisi aurinko ruvennut paistamaan, mutta olikin pilvistä, kun pääsin matkaan.
Tein tänään huollon Mazdaan ja Suzukiin. Jälkimmäiseen tuli myös taakse jarrusylintereiden vaihto ja alatukivarren vaihto. Myös etujarrut putsattiin. Sitten autoin Mortenia vaihtamaan renkaat. Tim halusi opetella suomea ja opetin "hyvää päivää", mutta hän lausui sen jotenkin "hyvjä pävävävää". Sanoi, että hirveen vaikea moinen.
Kyselin Mortenilta, että miten laki menee täällä alkoholin kanssa ja sanoi, että saa juoda mietoja eli 16,8% muistaakseni 16-vuotiaana ja siitä ylemmäs väkeviä 18-vuotiaana. Marketeissa on ihan viinatkin tarjolla ja näytillä. Sama homma tupakan kanssa. Näyttää ehkä hieman hassulta näin suomalaisittain, kun suomi on täynnä outoja sääntöjä.

Perjantai alkoi harmaana ja sateisena. Pääsin sentään töihin kuivana ja rupes kovemmin satamaan, kun olin perillä. Frederikke ei ollut töissä silloin, koska hänellä oli viettämättä vapaapäiviä. Tein siis Mortenin kanssa hommia. Ensin meillä oli katsastustarkastus Suzukiin ja putsattiin etujarrut myös samasta autosta. Sitten vaihdettiin Mortenin vaimon autoon renkaat ja tehtiin huolto toiseen Suzukiin.
Ennen kymmenen taukoa minulta tultiin kysymään, että haluanko kakkua. Ihmettelin ku kesken töitten tultiin kysymään moista ja sain selville, että he saavat joka perjantai firman piikkiin jotkin leivonnaiset kahville. En tiennyt täkäläisiä leivonnaisia varsinkaan nimeltä, niin minulle googletettiin kuvat niistä ja sain siten valita omani. Otin leivonnaisen, joka on nimeltään trøfler tanskaksi. Se oli kyllä hyvää, mutta se tehdään vissiin johonkin likööriin, niin oli aika makea ja ei niinkään minun makuuni. Morten opasti sitten, millainen kannattaa ottaa seuraavalla kerralla.
Loppupäivä asennettiin uuteen Mazdaan vetokoukkua ja ei ollutkaan niin yksinkertainen, kuin Suzukissa se on. Piti pujotella johtoja listojen alle menemään takaa akulle ja tinattiin muutamia johtoja yhteen. Vähän aikaa myös tehtiin Mazdaa valmiiksi koeajolle eli pestiin lasit ja poistettiin vanteista muovit ja laitettii niihin keskiöt, lisättiin rekisterikilvet ja laitettiin tankkiin hieman bensaa. Morten jäi tekemään sitä valmiiksi, kun minun oli jo aika lähteä asuntolalle, koska perjantaisin siellä päästään jo puoli neljä.
Viikonloppuna katsoin lauantaina aamulla formuloiden aika-ajot ja raahauduin kauppaan. Meinasi hermo mennä, kun kamalasti väkeä ja käytävät on ahtaat ja kaikki vaan töni toisiaan. Kassajonotki yltää hyllyille asti, ettei sieltäkään mahdu mitään hakemaan. Olen kyllä siis erittäin tyytyväinen siihen, miten suomessa sentään asiat toimii isoissa marketeissa. Ei toi Føtex mikään pieni kauppa ole.
Loppupäivän vaan laiskottelin ja sunnuntai meni samoissa tunnelmissa formulakisojen kanssa.

Den Jyske Hingst keskustassa

Tänään oli sentään aurinkoinen päivä. Ei tarvinnut matkoilla kastua. Aurinko lämmittää mukavasti, niin kylmäkään ei todellakaan tule. Tänään aloitettiin katsastustarkastuksella ja huollolla. Täällä Tanskassa autot katsastetaan joka toinen vuosi, mikä on sinänsä outoa, kun täälläkin tiet suolataan talvisin ja muuta. Rankkaa autoille ja kun ei Suomessakaan ole katsastuksesta läpipääsy itsestäänselvyys.
Sitten asennettiin vetokoukkua uuteen autoon Frederikken kanssa. Tämän jälkeen autoin Mortenia parissa huollossa. Me tullaan hyvin toimeen ja vitsaillaan kaikesta. Hän sanoi pitävänsä huumorintajustani ja oli kertonut vaimolleenkin asiasta. Sitten on Tim, joka laulaa usein ja naureskelee meidän mukana. Hän myös härnää hieman, kuten yrittää säikytellä, jos huomaa minun keskittyvän johonki. Ei mulla siis tylsää täällä ole. Mielestäni tosi mukavaa.

Kaupasta on vaikeaa löytää mitään, kun tuotteita on niin epäloogisessa järjestyksessä ja kyltitkään ei auta mitään. Vähän aikaa kun kaupassa on pyöriny, niin on ehkä löytänytkin jotain.

Kuva työpaikastani

Ja sinne meni toinenkin työpäivä! Aamulla mentiin Janin kanssa samaa matkaa ja päästiin mukavasti perille. Tein renkaanvaihtoja ja Mortenin kanssa isompaa huoltoa Mazdaan. Putsattiin jarrut perusteellisesti ja hän mainitsi, että niitten kanssa on tullut usein ongelmia. Osat ruostuu herkästi ja niin edespäin. Vingulla vedettii navat puhtaaksi ja liukutappien reijät saatiin miltein kiiltäviksi. Takana liukutapit olivat ehtineet jumittua niin pahoin, että ne piti uusia.
Vaikka he sanovatkin siellä, että heidän englantinsa on hieman takkuilevaa, mutta kyllä Morten ja Tim saa sanottua joitain vitsejä ja he minun takiani naljailevat toisilleen englanniksi, jotta ymmärtäisin mistä on kyse.
Työntekijät saavat täällä kymmenen tauolla leipää, jotka pomo on käynyt ostamassa ennen työpäivän alkua, joten ne ovat tuoreita. Onhan Tanska tunnettu voileivistään ja voin kyllä sanoa, että on ne hyviä! Ja sen täällä huomaakin, että se on jokin isompikin juttu. Täällä ei myydä niin paljon pullaa joka paikassa, mutta leipää on mielin määrin.
Työpäivän jälkeen tultiin takaisin asuntolalle Janin kanssa, joten en tällä kertaa eksynyt!

Ensimmäinen työpäivä takana!
Aamu alkoi aurinkoisena ja Janin kanssa poljettiin työpaikoille, jotka ovat siis vierekkäin. Matkan sanottiin kestävän vartin, mutta kyllä se enemmän kesti. Päästiin kuitenkin ajoissa töihin. Minua oltiin jo vastassa ja minua pyöriteltiin ympäri korjaamoa tutustumassa asentajiin, joita on noin 10. Naisasentaja, jonka kanssa teen töitä, on nimeltään Frederikke. Mieleen jäi myös Tim ja Morten. Sanoivat, että heidän englantinsa on kamalaa, mutta ei se ole niin kauheeta, kun siitä ymmärtää asian.
Sain tehdä rengastöitä pari ja huolto Mazdaan. Morten näytti penkinlämmittimen vaihdon, kun joku oli polttanu pyllynsä ja istuimen kankaan sulaksi. Morten on tosi hauska ja vaikka puhuminen englanniksi on hieman vaikeaa hänen mielestään, mutta kyllä hän aina vitsit saa sanottua.
Korjaamolla on siis monta asentajaa, mutta yksi niistä on teknikko ja minua kehotettiin menemään häneltä kysymään vaikeimmat kysymykset. Sitten heillä on kolariautoja kunnostava asentaja ja tyyppi, joka pesee ja myllyttää ja laittaa nättiin kuntoon autot, jotka ovat menossa myyntiin.
Päivä siellä oli siis aika hauska ja leppoisa. Tauko siellä on kymmeneltä ja ruokkis kahdeltatoista. Työpäivän päätyttyä en mennytkään Janin kanssa takaisin asuntolalle, vaan päätin mennä yksin. Huonoin tuloksin sinänsä. Eksyin ja harhailin tunnin pitkin Randersia jalat ihan hapoilla, kunnes taas löysin tieni keskustaan, mistä osasin jo sitten suunnistaa asuntolalle. Ei tuollainen retki onneksi huonoa tee, kunhan ei satu mitään. Pääsin myös sopivasti perille ennen kuin alkoi kunnolla satamaan.

Olen 18-vuotias autoalan opiskelija. Päätin jo ensimmäisellä vuodella, että lähden ulkomaille työssäoppimaan, kun siihen mahdollisuus on. Kävin Going Abroad-kurssin ja alkoihan se siinä tuntumaan jännältä. Mutta sitten kun sain tietää mihin maahan olen lähdössä, niin alkoi tuntumaan vielä hurjemmalta.

Ja tässä sitä ollaan: Tanskan Randersissa Janin kanssa vailla ensimmäistä työpäivää. Lennot meni hyvin. Tultiin Finnairilla Osloon ja sitä kautta British Airwaysillä Århusiin. British Airways oli pieni kone ja tuntuikin hieman hassulta verrattuna Finnairin koneeseen. Ruokana kaksi kylmää lihapullaa ja perunoita. Pikasyömäri sai myös olla, kun lautanen vietiin nenän alta kekseineen päivineen. Saavuttiin Århusiin kahdeksalta illalla.

Meitä oltiin Århusissa vastassa ja saatiin matkalaukutkin ilman mutkia mukaan. Randersiin matkaa oli suunnilleen 60km. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni peltojen määrään ja siihen, kuinka vanhan näköinen arkkitehtuuri täällä on. Suurin osa taloista on kauniita tiilitaloja eikä korkeita rakennuksia juurikaan ole. 

Yö tuli sentään nukuttua ja aamulla heräsi juuri sopivasti kahdeksaksi siihen, että päästään puhumaan Jakobin kanssa nettiyhteyksistä ja pyykinpesusta. Saatiin salasanat wifiin ja yhdeksältä tuli Bjarne hakemaan meidät, jotta tutustuttaisiin hieman paikkoihin. Hän vei meidät Tradiumille eli ammattikoululle katselemaan. Auto-osastolla oli monta nosturia. Varmaan melkein 20. Täällä asentajilla koulutus kestää noin neljä vuotta. Ensimmäisen puolen vuoden aikana käydään läpi perusasiat ja sitten heidät laitetaa jo työssäoppimaan melkeeinpä 6 viikoksi ja sitten he tulevat taas samaksi ajaksi koululle jne. Eivätkä he saa tehdä asiakastöitä, koska paikalliset korjaamot ottavat sen uhkana.

Sitten Bjarne ajelutti meitä Renaultin täyssähköautolla, joka on Tradiumin omistuksessa. Pyörittiin koululla vähän enemmän ja sitten käytiin työpaikoilla moikkaamassa. Omalla työpaikallani Houlberg & Wittrupissa minua ohjaa naisasentaja, joten saa uutta näkökulmaa siitä miten hän esimerkiksi pärjää työssä miesvaltaisella alalla.

Bjarne vei meidät myös Randersin jalkapallostadionille pyörimään ja olihan se hieno paikka, kun ei ennen ole sellaisessa käynyt. Tämän jälkeen haettiin polkupyörät, joilla sitten poljettiin keskustasta takaisin asuntolalle. 

Loppupäivän sai pyöriä, miten halusi eli käytiin ostamassa jotain, mitä vielä tarvitsi. Erittäin kaunis paikka mielestäni. Täällä kevät on jo edempänä!