Eilen aloiteltiin päivää auton valmistelulla luovutukseen ja tehtiin huoltoa. Puolilta päivin asenneltiin vetokoukkua ja loppu päivä renkaanvaihtoa. Suomi - Tanska peli oli alkanut 15.15 tätä aikaa, joten sain suomesta sentään viestiä, miten peli etenee. Aamulla oli Peter jo sanonu, että Tanska vie. Sanoin, että ei se kyllä. Näät sitten. Yritti 2-0 vaiheessa valehdella, että Tanska olisi saanut maalit aikaseksi.
No tänä aamuna kysyin, miten peli meni leveä virne naamallani ja hän vain tokaisi, ettei varmaan mitään kannata sanoa. Kova paikka hänelle näköjään. Asennettiin yksi vetokoukku ja ehdin aloittaa huoltoa, kun tuli aika lähteä. Oli tullut sähköpostia, että täytyi palauttaa pyörät Tradiumille kahdelta. Lähteminen oli kamalan haikeaa. Jätkät ei tietenkää ollu milläänsäkkään, mutta Frederikelle meinasi itku tulla. Sanoi, että tulee kamala ikävä ja onhan hän ollut minulle ainoa kaveri täällä. Hänen kanssaan pystyi puhumaan kaikesta. Luvattiin toisillemme laittaa viestiä myöhemmin. Ties vaikka nähtäisiin joskus.
Kirjoiteltiin myös arviointipaperit ja sopimukset, joten niitten kannalta asia pitäisi olla hoidossa. Bent toivotti minulle hyvää jatkoa ja antoi pussin, mikä oli täynnä kaiken näköistä. Esimerkiksi todella laadukkaan oloinen ja tehokas taskulamppua, nahkahanskat, lippalakkeja ja pipoja, matkalaturi... Kiitin kovasti kaikesta ja olen kyllä todella kiitollinen heille, että pääsin sinne työskentelemään. Parempaa ei olisi voinut toivoa. Pitivät hyvää huolta ja halusivat, että kaikki on mukavasti, ettei mikään tunnu kurjalta. Englannin kielen käyttö ei tuottanut ongelmia ja ohjeenannot tehtäviin ymmärsin hyvin. Virheitä ei ainakaan sattunut. Työpaikalla ei siis ollut ikinä kurjaa ja menin aina sinne tyytyväisin mielin.